Mitä yhteistä on erikoisjoukoissa ja rugbyssa? Suomen naisten maajoukkuepelaaja Oona Tolppanen osallistui Erikoisjoukot tv-ohjelmaan


07 April 2024

Syyskuussa 2023 viikko ennen SM-finaaleita Oona Tolppanen palasi erikoisjoukkojen kuvauksista. Tällä kertaa valmistautuminen finaaleihin oli erilainen, sillä Oona osallistui erikoisjoukkojen pääsykokeisiin valmistavalle leirille yhdessä 14 muun kokelaan kanssa. Eliittisotilaat toimivat kouluttajina leirillä, jossa suoritettiin, sekä henkisesti, että fyysisesti todella vaativia tehtäviä.
 

Mikä sai sinut lähtemään erikoisjoukkoihin, joka tunnetaan sekä fyysisesti että henkisesti suomen rankimpana tv-formaattina?
 
Halusin lähteä mukaan, sillä tehtävissä testataan todellista fyysistä sekä psyykkistä suorituskykyä. Halusin haastaa itseäni ja nähdä kuinka hyvässä kunnossa olen. Halusin näyttää, että kahden lapsen äitinäkin voi olla huippukunnossa ja mennä unelmien perässä. Erityisen tärkeää oli tuoda viestiä urhelijuuden ja äitiyden yhdistämistä ja lisäksi halusin rugbytietoisuutta esille. Äitiys on muuttanut kehoa ja niin on ikäkin. Silti on mahdollista tehdä huippusuorituksia ja niitä äärisuorituksia tässä formaatissa pääsikin testaamaan.
 
 
Millaisia ennakko-odotuksia sinulla oli sarjasta ja otitko treenijaksoa ohjelmaa silmällä pitäen
 
Treenasin normaalisti rugbya silmällä pitäen ja kuntoudun toisesta synnytyksestä, en varsinaisesti ohjelmaa. Uintia kävin kokeilemassa muutaman kerran. Lähtökohtaisesti halusin testata missä kunnossa olen Erikoisjoukkojen leirillä, kun olen omassa ”hyvässä pelikunnossa”. Koin tärkeämpänä kesken pelikauden olla hyvässä rugbykunnossa, kuin erikoisjoukkokunnossa. Leiri oli kauden keskellä ja päättyi viikkoa ennen sm-finaalia. Ei ihan optimi treenijakso finaalia silmällä pitäen, mutta tiesin, että peruskuntoni on hyvä ja luotin siihen. Vain hermoston palautuminen jännitti.
 
 
Miten kuvailisit kokelaiden joukkuehenkeä? Oliko yhteneväisyyksiä urheilun joukkuehengen kanssa?
 
Kokelaiden kesken oli hyvä henki, varsinkin kun porukka tiivistyy. Tehtävät olivat fyysisesti ja henkisesti raskaita, joka yhdisti porukkaa, kuten urheilussa esimerkiksi yhdessä treenaaminen. Urheilijat erottuivat joukosta. Joukkueurheilijana osaa huomioida ja auttaa kaveria. Muiden kannustamiseen ei saanut käyttää energiaa vaan piti keskittyä omaan suoritukseen. Tuvassa sitten fiilisteltiin onnistumisia. Yritin pitää huolta, että joukkue menestyi oman tekemisen kautta.
 
 
Pääsitkö ohjelmassa äärirajoille? Miten oma kilpailukyky tuki tehtävien onnistumisessa?
 
Aika monessa tehtävässä pääsi jotain ominaisuutta testaamaan ja tehtävissä laitettiin kaikki likoon. Rentoutuminen tehtävien välissä oli toisinaan haastavaa, sitäkin sain onneksi kehitettyä. Samanlaisuuksia 7s turnauksen kanssa oli se, että oli useampia kovia liikuntasuorituksia päivän aikana, tosin aikatauluja ei tiennyt etukäteen. Minulla on vahva kilpailuvietti, mutta otin sen asenteen, että kilpailen itseäni vastaan fyysisesti ja henkisesti. Psyykkisesti äärirajoille ajoi se, että mitä vaan saattoi tapahtua milloin vaan ja ohjeiden anto tehtäviin oli aika niukkaa. Turvallisuussyistä sai muutamia kertoja enemmän ohjeita joissain tehtävissä. Pienetkin epäonnistumiset piti jättää nopeasti taakse ja keskittyä aina seuraavaan tehtävään.
 
 
Rugby on ongelmanratkaisupeli, miten murtaa vastustajan puolustus? Mitä hyötyä erityisesti rugbyssa opituista taidoista (fyysinen tai psyykkinen) oli tehtävissä?
 
Mielestäni rugbyn pelaajat pärjäävät hyvin tuollaisessa ympäristössä. Lajissa opittua sisukkuutta pääsi hyödyntämään tehtävissä. Ryhmätehtävissä ” fullback Oona” pyysi kommunikointia kanssakilpailijoilta ja huomasin, että automaattisesti ohjasin joukkuetta, samalla tavalla kuin fullback ohjaa puolustusta. Hyvä kommunikaatio auttoi ryhmätehtävän onnistumisessa. Psyykkisistä taidoista joukkuehengen hyödyntäminen auttoi jaksamaan, kun vierellä menijä kulki vaan eteenpäin, oli itsekin jaksettava.
 
 
Kouluttajat vaikuttivat erityisen ankarilta ja vaativilta, saatko itsestäsi paremmin irti, kun sinulle huudetaan vai kun sinua kannustetaan?
 
Kouluttajat huusivat eniten niille, ketkä tarvitsivat kannustusta päästäkseen tavoitteeseen. Itse pystyin työskentelemään siinä paineessa ja huutaminen ei mennyt tunteisiin. Esimerkiksi kun peleissä huudellaan vastustajalle niin siitä saa lisää latausta. Lisäksi kilpailussa testattiin saako huutamisella mielen murtumaan. Kouluttajat arvostivat erityisesti yrittämistä ja sinnikkyyttä. Urheilussa on kuitenkin hyvä säilyttää positiivisen palautteen merkitys, tässä formaatissa sitä annettiin niukasti.
 
 
Mitä saat tästä kokemuksesta rugbyuralle tähän mennessä koetusta (3. jakso)?
 
Kyky miettiä tilanne kerrallaan eikä ajattele koko tuntematonta suoritusta kerrallaan. Tilannekuva pitää olla, mutta iso kuva muodostuu jokaisesta tilanteesta kerrassaan. Myös oma taktiikka kilpailussa, että askel kerrallaan eteenpäin, että ei ajattele liian pitkälle. Rugbyssakin pitää keskittyä siihen pelitilanteeseen, mikä edessä näkyy ja sitten reagoida pelin mukaisesti. Myös luottamus omaan kuntoon lisääntyi ja auttoi eteenpäin.
 
 
Oona Tolppanen pelaa rugbya Helsinki Rugby Clubissa sekä suomen maajoukkueessa. Haastettelu tehtiin 26.3. joilloin kolme jaksoa Erikoisjoukkoja on tullut TV:stä.
 
Oonan pelejä pääset seuraamaan 1.-2.6. Myllypurossa, kun suomen naiset emännöi Nordic 7s cupia (Norja, Tanska, Suomi).
 
 
Erikoisjoukkokuvat: Nelonen, Jere Hietala